Kasvatustyössäni ja mielenkiinnon kohteenani ovat ns. mustasarjaan kuuluvat värit, joista tietenkin musta on yleisin esiintyvä väri sen ollessa dominoiva. Muita tähän sarjaan kuuluvia värejä ovat suklaa, grey, beige, lilac ja vielä harvinainen carob.

Itse genetiikka on melko monimutkainen osa-alue, jossa kuitenkin loppupeleissä kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta marsuilla on löydetty tietyt geneettiset kaavat väreille ja kuvioille. Jokaisessa lokuksessa on (ainakin) kaksi geeniä ja käytänkin tässä sellaista esittelytapaa geeneille, joissa on mukana juuri kaksi geeniä. Myöhemmin nähdään, kuinka tämä auttaa esittämään sitä, että jotain väriä voi "kantaa".

Aluksi esittelen vain mustasarjan värien geenikartat ja myöhemmin käyn läpi muutaman kuvion, erityisesti tanin ja osan agouteista. Lisäksi on syytä perehtyä myös turkin laatuihin ja esim. crestien periytymiseen. Aloitan kuitenkin väreistä.

Marsujen geenikartta on koottu viidestä erilaisesta geenistä, joista jokainen vaikuttaa ainakin yhteen ominaisuuteen marsun ulkoasussa. Jospa aloitamme perusmustalla marsulla, joka on siis väriltään self black. Sen geenikartta on seuraava:

Self black

aa BB CC EE PP

Ensimmäinen geeni a kertoo sen, onko marsu agouti vai ns. yksivärinen. Jos toinen geeniestä olisi suuri A, olisi marsu tikattu, eli agouti tai argente (riippuen silmien väristä, palaan tähän myöhemmin). Tässä tapauksessa, eli mustalla marsulla on resessiivinen, eli agoutin "alle" jäävä ilmiasu, jossa sillä on siis geenikartassa kaksi pientä a-kirjainta. Kaikki muut kirjaimet self blackilla ovat suuria kirjaimia, eli ne geenit ovat ns. dominoivia.

Seuraava kirjain, B kertoo marsun väristä. Se ei suoraan määrää sitä, että marsu on musta, mutta sillä on yhteys sekä mustaan ulkoasuun että mustiin silmiin. Esim. d.e.goldenilla ja d.e.whitella on myöskin geeneissään suuri B-kirjain. Näin on myös greylla ja lilacilla, joten suoraan tämä geeni yksinään ei määrää myöskään ulkoasun väriä, saati silmien väriä. Tällä geenillä on kuitenkin tärkeä merkitys ollessaan resessiivinen, mutta siihen palaan myöhemmin chocolaten kohdalla. Mustalla marsulla on joko kaksi suurta B-kirjainta, BB tai vähintäänkin yksi, eli Bb (jolloin marsu on suklaakantaja, mikäli sen ilmiasu on self black).

Seuraavaksi marsujen geenikartassa esiintyy geeni C. Se, samoin kuin seuraavana esiintyvä geeni E ovat domonoivia (eli vähintään toinen kirjaimista on oltava suuri kirjain) kaikilla mustasarjaan kuuluvilla väreillä, joten en käy niitä tässä tarkemmin läpi.

Viimeisenä esiintyvä P määrää silmien värin. Suuri P tarkoittaa mustia tai tummia silmiä, pieni p punaisia ja näiden välimuoto pgpg tarkoittaa rubiineja silmiä.

Self black puhtaista linjoista ollessaan ei siis kanna mitään (tosin yllätyksiäkin voi tulla useidenkin sukupolvien jälkeen, mutta oletetaan nyt tilanne hieman helpommaksi), paitsi että sillä on oma resessiivinen aa saatu molemmilta vamhemmiltaan. Mikäli mustan marsun geenikartta muuttuisikin niin, että vähintään toinen pienistä a-kirjaimista olisikin A, olisi marsu golden agouti, eli sillä olisi kaikki domioivat geenit: AA BB CC EE PP. Golden agouti onkin marsujen luonnonmukainen väri ja siksi se sulkee alleen kaikki muut värit, ellei sitten kyseinen golden agouti olisikin esim. Aa Bb Cc Ee Pp, jolloin se yhdistettynä toiseen marsuun, jolla kaikki kirjaimet eivät olisikaan suuria, voisi tuloksena olla mikä tahansa näistä pienistä ja suurista kirjaimista koostuva muunnos. Mutta näihin palaan myöhemmin.

Vielä palatakseni self black-marsun ilmiasuun, on marsulla siis kaikki mustaa. Musta turkki, korvat, silmä ja kynnet. Siis täysin musta marsu. Joskus näkee joko valkoisia tai golden/red-karvoja mustissa marsuilla ja ne ovat virheitä värissä, mutta pääasiassa self black-marsu on kokomusta.

Self chocolate

Omasta mielestäni maailman kaunein marsuväri, suklaa on tarkastelussa seuraavana. Suklaan geenikartta on seuraava:

aa bb CC EE PP

Toisin sanoen suklaa eroaa mustasta vain b-geeninsä nojalla. Nyt b on pieni kirjain, mikä tarkoittaa sitä, että se on resessiivinen geeni. Mikäli mustalla marsulla on B-geenin kohdalla Bb, on se suklaan kantaja, mutta kuitenkin musta ulkoasultaan. Jotta marsu olisi suklaa, on sen saatava molemmilta vanhemmilta pieni b geeneihinsä. Muutoin ilmiasu on jotain muuta. Suklaata voi siis tulla ulos yhdistelmästä musta ja musta, mutta silloin molempien vanhempien b-geenin täytyy olla Bb ja Bb, jolloin tuloksena poikanen voi saada molemmilta vanhemmiltaan geenin b, jotta tulisi siis kyseinen geeni bb. Toki myös muun väriset marsut, kuin mustat voivat kantaa pientä B:tä, joten esim. grey voi olla myöskin chocolate-kantaja.

Suklaan ilmiasu on seuraava: karva suklaa, korvat suklaat, silmät ja kynnet suklaat. Silmät siis eivät ole mustat kuin mustalla, vaikkakin geeni on ihan sama. Tässä nähdään eri geenien yhteisvaikutukset ilmiasuun, eli tuo bb-geeni samalla vaalentaa suklaan silmät mustista suklaan värisiksi. Kuitenkin ne ovat selkeästi tummat, eivät esim. rubiininpunaiset, mutta eroavat silti mustista silmistä selvästi. Suklaa on kaiken kaikkiaan bb-geeninsä ansiosta "vaalentuma" mustasta, eli tuo geeni bb aiheuttaa sen, että koko marsun ilmiasu muuttuu mustasta suklaaksi silmiä myöten.

Jalostuksellisesti suklaan saaminen ulos voi olla työlästä, mikäli ei ole mahdollisuutta yhdistää aina suklaata ja suklaata toisilleen. Koska ilmiasultaan suklaa marsu ei voi kantaa isoa B:tä tulee tällaisesta suklaa-suklaa- yhdistelmästä suklaan värisiä poikasia, mikäli sitten vanhemmat eivät kanna jotain muuta resessiivistä geeniä jossain toisessa lokuksessa, joka taas aiheuttaisi jälleen marsun ilmiasun muuttuvan suklaasta. Suklaat voivat esim. kantaa punaisia silmiä, jolloin niiden silmien geeni olisi Pp ja Pp. Jos poikanen saa molemmilta vanhemmiltaan juuri tuon pp-geenin, onkin tuloksena beige.

Kasvatuksellisesti suklaiden kanssa joudutaan yhä käyttämään myös mustaa, koska suklaiden tyypit eivät useinkaan ole vielä lähelläkään mustien tasoa. Blackit auttavat siis parantamaan chocolate-marsujen tyyppiä, joskus myös kokoa ja värin syvyyttä sekä pohjaväriä. Resessiivisen värin kasvattaminen on aina hitaampaa dominoivaan väriin verrattuna, sillä taas jos yhdistetään self chocolate self blackiin, joka ei kanna suklaata, joutuu ainakin yhden sukupolven odottamaan suklaan syntymistä. Edellä mainutusta yhdistelmästä syntyy suklaan kantajia aa Bb CC EE PP, jotka sitten yhdistettynä suklaaseen tai toiseen kantajaan saattavat tuottaa myös suklaita, mutta edelleenkin joukossa voi olla myös mustia poikasia, jos poikanen saakin geenin B ainakin toiselta vanhemmaltaan. Kahden mustan suklaakantajan jälkeläinen ei enää välttämättä siis itse edes kanna suklaata, mikäli se saa molemmilta vamhemmiltaan geenin B, jolloin siis poikasen oma geenikartta onkin taas aa BB CC EE PP. Yksinkertaisinta olisi siis yhdistää suklaata suklaaseen, mutta ominaisuuksien parantamiseen tarvitaan yleensä "ulkopuolista" apua esim. juuri käyttämällä self blackia. Monesti blackin käyttöä suklaiden jalostuksessa ei suositella, vaan mieluummin pyrittäisiin käyttämään suklaan punasilmäistä muunnosta eli beigeä. Itse kuitenkin olen saanut hyviä tuloksia aikaan juuri nimenomaan mustaa apuna käyttäen ja tuloksena on jo esim. yksi väristään kehuttu englannin crest chocolate tan FIN MVA Wallstreet's Optimum. Itse näkisin beigen jopa vaalentavan suklaan pohjaväriä sekä sävyä, mikä ei ole lainkaan hyvä asia, sillä kuitenkin suklaan sävyn tulisi olla mahdollisimman tumma suklaa. Kuitenkin tästä asiasta varmasti löytyy yhtä monta mielipidettä kuin kasvattajaakin.

Self beige

Beige on "punasilmäinen suklaa" geenikartaltaan, eli:

aa bb CC EE pp

Ainoa ero siis suklaaseen on juuri punaiset silmät geenikartassa. Toki sitten beigen ilmiasukin muuttuu suklaasta vaaleammaksi, eli jälleen huomataan se, kuinka silmien värigeeni aiheuttaa muutoksen myös turkin värissä. Tuskin homma kuitenkaan on ihan näin yksinkertaista, vaan kaikki jälleen vaikuttaa kaikkeen, mutta joka tapauksessa yksinkertaistaen tässä esiintyy suklaasta vaaleampi punsilmäinen muunnos, jossa ilmiasu ja väri on beige.

Self carob

Carob taas on vastaava kuin suklaa, mutta rubiineilla silmillä:

aa bb CC EE pgpg

Carob on vielä erittäin harvinainen väri, mutta meillä Wallstree's-marsulassa on syntynyt yksi värin edustaja. Värin sävy on hyvin lähellä suklaata, mutta sävy on hieman punaisempi. Silmät ovat selkeästi rubiininpunaiset, aivan kuten greyllä. Punaisempi pigmentti näkyy myös carobin tassunpohjissa, kuonossa ja korvissa. Jos ei näe carobin silmiä, voi sen hyvinkin kuitenkin sekoittaa self chocolateen, mutta tarkemmin tutkiessa marsu kuitenkin on selkeästi erilainen.

Carobin harvinaisuuden selittääkin osaksi juuri se, että se vaatii kaksi eri resessiivistä geeniä tullakseen ilmiasuun ja melko harvan tiedän yhdistäneen greyta ja suklaata siksi, että värit saattavat tuoda joko greyhin epätoivottavaa ruskeutta tai suklaaseen syvän suklaavärin haalistumista.

Itse olen hieman uhkarohkeasti lähtenyt tähän ja kunhan saan molempien värien kannat vahvistumaan marsulassani, voin lopettaa värien yhdistämisen muuta kuin mustaan. Sinne on kuitenkin vielä matkaa ja siksi joudun vielä toistaiseksi käyttämään tällaisia yhdistelmiä, jotta ylipäänsä saan molempia värejä ulos. Toki olisi ihan mielenkiintoista vakiinnuttaa myös tämä väri, carob myös Suomeen, mutta sen aion tehdä vain, mikäli niitä putkahtaa marsulaani. Tavoitteenani ei kuitenkaan ole lähteä jalostamaan itse carobia, vaan sitä saattaa syntyä jatkossakin "sivutuotteena" kasvatuksessani.

Self lilac

Nyt palaamme takaisin väreihin, jotka ovat suoraan mustan alla. Äskeiset muunnokset suklaasta carobiin vaativat pienet b:t B-lokukseen. Lilac ja seuraavaksi esittelemäni grey ovat suoraan mustan alla, mutta silmän geenit aiheuttavat myös värien muunnoksen. Siten esim. self lilac on punasilmäinen musta:

aa BB CC EE pp

Eli muutoin täysin sama kuin musta, mutta tummien silmien kohdalla on pikku p:t.

Tämä harmaiden värien linja suoraan mustasta alaspäin eroaa myös ilmiasultaan melko paljon suklaista polveutuvista väreistä, sillä näissä väreissä ruskea sävy on virhe. Kuten edellä mainitsin, pyritään usein pitämään suklaista polveutuvat värit (lämpimät värit) ja harmaat värit (kylmät värit) toisistaan erillään. Kuitenkin molemmat kuuluvat mustan alle, eli polveutuvat mustasta. Siksi niiden käyttö yhdessä on mahdollista, mutta täytyy kuitenkin huomioida värien puhtauden mahdollinen menettäminen. Lilac on omassa kasvatustyössäni enemmänkin taustalla. Muutama lilac ja muutama lilac-kantaja löytyy marsulastani, enkä ole keskittymässä tähän väriin päävärinä. Koska itseäni kiinnostaisi koko mustasarja ja marsulastani jo nyt löytyy lilac-kantajia, olisi mielenkiintoista jalostaa eteenpäin koko sarjaa. Tosin marsulastani puuttuu kyllä myös beiget, joiden mukaan ottamista olen myöskin harkinnut. Punasilmäiset kuitenkin ovat olleet ne viimeiset värit, jotka marsulaani ovat päätyneet, mutta kauniit vaaleat värit kuitenkin tuovat pirteyttä tumman mustan ja suklaan joukkoon. Valitettavasti nykypäivänä lilacin ja greyn linjoja on sekoitettu hyvin paljon keskenään ja siten poikasista saattaa olla vaikea saada selvää ovatko ne lilacia vai greytä. Silmissä tapaa paljon ns. välimuotoja, jolloin silmät ovat jotakin selvän pinkin ja rubiinin väliltä. Tämä on valitettavaa, mutta ymmärrettävää, koska grey tuntuu olevan tällä hetkellä hyvin harvinainen väri ja kantaa on ollut pakko vahventaa lilaceilla ja muilla mustasarjan väreillä. Välimuodot saattavat olla geneettisesti muotoa aa B* C* E* PPg, jolloin toinen P-lokuksen geeneistä aiheuttaa "välimuodon" silmien väriin.

Self grey

Grey on mielestäni yksi ehdottomasti kauneimmista väreistä marsuilla. Greysta käytetään Isossa-Britanniassa nimitystä slate, mikä on hyvä huomata, jos tutkii esim. ulkomaisia marsusivuja. Grey on geeneiltään rubiinisilmäinen musta:

aa BB CC EE pgpg

Greyn tulisi olla väriltään tummempi kuin lilac, mutta ikävä kyllä monesti näkee vain pieniä eroja näiden kahden värin välillä. Itse pidän enemmän tummista greysta, jotta väriero tulee kunnolla esille muutenkin kuin vain marsun silmien kohdalla. Sama ongelma näkyy marsujen silmien värissä, josta kirjoitin jo lilac-kohtaan tarkemmin. Nykyään tavatut greyt ovat valitettavasti lähes poikkeuksetta kovin vaaleita. Toivottavasti kuitenkin jalostustyöllä saamme greyn linjat puhtaammiksi ja tummat värit sävyyn takaisin.
Silmien väristä geneettisesti vielä sen verran, että geeni pg on voimakkaampi kuin geeni p, eli toisin sanoen mikäli marsun p-lokus on muotoa pgp, tulee marsusta rubiinisilmäinen. Kuitenkin tällainen marsu on yleensä selvästi vaaleampi silmiensä sekä turkkinsa väriltä, kuin muotoa pgpg oleva marsu. Siksi mieluusti lilaceja ei kannattaisi käyttää jalostuksen greyn kanssa kuin pakon edestä.

TIIVISTELMÄ MUSTASARJAN VÄREISTÄ

aa BB CC EE PP musta
aa bb CC EE PP suklaa
aa bb CC EE pp beige, eli punasilmäinen suklaa
aa bb CC EE pgpg/p carob, eli rubiinisilmäinen suklaa
aa BB CC EE pp lilac, eli punasilmäinen musta
aa BB CC EE pgpg/p grey, eli rubiinisilmäinen musta

Kuvioiden genetiikkaa

Käyn läpi tällä erää vain kasvattamieni kuvioiden genetiikkaa, joista aloitan yksinkertaisimmalla eli agoutilla.

Agoutit

Golden agouti on marsumaailman "luonnonväri" eli luonnovaraiset marsut ovat väriltään golden agouteja. Golden agoutin geenikartasta löytyy vain dominoivia kirjaimia vallassa eli geenikartta on seuraava:

A* B* C* E* P*

Ainoa ero mustaan marsuun löytyy siis A-lokuksesta, joka vaikuttaakin aina marsun ilmiasuun tikkauksen osalta. Mikäli A-lokuksesta löytyy suuri A, on marsu aina agouti. Muut lokukset määräävät sen, millainen agouti marsu on. Agoutien genetiikka pohjautuu perusvärien genetiikkaan, eli seuraavaksi voisimme muodostaa orange agouti eli "suklaa agoutin" geenikartan:

A* bb C* E* P*

Näin siis suklainen agouti, jota kutsutaan nimellä orange agouti on muuten kuin self chocolate, mutta A-lokuksesta löytyy suuri A.

Kuitenkin agoutivärejä pohjautuu paljon myös punasarjan väreille, joita en ole vielä käsitellyt. Lähinnä muutokset ovat silloin c-lokuksessa, joka on yleisin resessiivisiä muunnoksia aiheuttava lokus. Itse kasvatan cinnamon agouteja, jotka ovat b-lokukseltaan kuin suklaa, mutta tarvitsevat myös resessiivin c-lokukseen, ollen näin tuplaresessiivinen kuvio:
A* bb crcr E* P*

Cinnamon agoutilla on karvassa kahta väriä, joista toinen on valkoinen ja toinen suklaa. Näistä kahdesta väristä muodostuu tikki. Cinnamon agoutin silmät ovat rubiinit ja rubiinisuus syntyy c-lokuksen muunnoksesta. Joskus voi olla vaikea erottaa cinnamon agoutia kaukaa silver agoutista, mutta tarkemmin katsoessa esim. kynnet ovat vaaleammat eli suklaanväriset, silver agoutilla vastaavasti mustat. Silver agoutin geenikartta on "musta c-lokuksen cr-resessiivillä eli:

A* B* crcr E* P*

Cr-geenin tiedetään vaikuttavan myös marsun tyyppiin hieman sitä heikentävästi. Tuo geeni on erittäin mielenkiintoinen, mutta aiheuttaa myös kasvattajalle päänvaivaa, koska esim. silver- ja cinnamon agouteilla tavataan usein pitkää päätä ja ruumiinmuotoa.

Karvanlaatujen genetiikkaa

Jälleen aloitan genetiikan läpikäymisen karvanlaatujen osalta niillä muunnoksilla, joita itse kasvatan. Marsulastani löytyy sileäkarvaisia marsuja, joissa muunnoksia siitä ovat englannin crest, amerikan crest sekä satiini. Sen lisäksi myös pitkäkarvaiset marsut ovat jälleen vallanneet paikkansa marsulassa, rotuina coronet, sheltie, lunkarya peruaani ja lunkarya sheltie.

Perussileäkarvainen marsu

Sileäkarvainen marsu on geneettisesti seuraavanlainen:

rr MM LL RxRx stst SnSn

Kirjaimien merkityksestä sen verran, että R merkitsee rusetteja tai niiden puuttumista. Sileäkarvaisella tämä geeni on resessiivinen, kun taas esim. abessiinialaisilla ja peruaaneilla dominoiva, joka siis tuo ilmiasuun rusetit. Tästä syystä usein näkee risteytysmarsuillakin erinäisen määrän rusetteja tai niitä muistuttavia pyörteitä. Jos siis astuttaa esim. abyn sileäkarvaisella, tulee toiselta vanhemmalta iso R ja toiselta pieni r ja tuloksena on jotain "siltä väliltä", eli todellinen risteytys epämääräisine pyörteineen.

Kirjan L merkitsee turkin pituutta. Se on dominoiva lyhytkarvaisilla, kun taas pitkäkarvaisilla pieni l, eli resessiivinen ominaisuus.

Rx taas vaikuttaa turkin kiharuureen, eli esim. rexillä ja texelillä turkki on kihara ja tuo ominaisuus on resessiivinen, rxrx kun taas sileäkarvaisilla turkin suoruun on dominoida, siksi suuret kirjaimet RxRx (toki myös esim. Rxrx tuo ilmiasuun suoran turkin).

Seuraavat kirjaimet käsittelenkin crestien yhteydessä.

Englannin crest

Englannin crest-marsu on muutoin samanlainen, kuin normaali sileäkarvainen marsu, mutta sillä on päässään "kruunu", eli crest. Crestin geenit määräytyvät geenin Sn perusteella ja siten englannin crest-marsu erottuu sileäkarvaisesta geenikartan ollessa:

rxrx MM LL RxRx StSt SnSn

Jälleen myös geeni Stst tuottaa englannin crestin, eli silloin toinen vanhemmista voi olla myös sileäkarvainen. Voi myös käydä niin, että molemmat vanhemmat ovat englannin crestejä, mutta jälkeläisistä tulee sileäkarvaisia. Kun kerran ilmiasuun vaaditaan vain toinen geeneistä St suurena, voi olla, että vanhemmat ovat molemmat geeneiltään Stst ja siten on mahdollista, että poikaselle tulee geenit stst = sileäkarvainen. Jos taas molemmat vanhemmat ovat StSt, ei voi poikueeseen syntyä muuta kuin crestejä. Jos toinen vanhemmista on Stst ja toinen sileäkarvainen stst, on todennäköistä, että puolet poikasista on sileäkarvaisia ja puolet englannin crestejä. Sattuma toki valitsee ilmiasut, mutta on kuitenkin hyvä tietää jotain perustaa sille, onko odotettavissa crestejä pelkästään vai molempia muunnoksia. Joka tapauksessa ratkaisevaa englannin crest-marsun ollessa kyseessä geneettisesti on juuri kirjaimissa StSt. Suuri St antaa crestin, pienellä varustetut marsut ovat sileäkarvaisia.

Amerikan crest

Amerikan crest on marsu, jolla crestin väri poikkeaa marsun muun kropan väristä. useimmiten crest on valkoinen, enkä ole itse tavannut muunlaisia amerikan crestejä, mutta otan mielelläni infoa niistä vastaan. Amerikan crestin crestin valkoisuus ei tarkoita sitä, että crest olisi jokaikisellä marsulla täydellisen muotoinen ja täydellisen valkoinen. Joskus crestissä on vain muutama valkoinen karva, joskus valkoista saattaa olla marsussa enemmän kuin perusväriä. Amerikan crest onkin todella haastava muunnos kasvattaa, sillä esim. kahden 100% crestin omaavan vanhemman jälkeläisistä voi tulla jotain aivan muuta. Joka tapauksessa yksi geenipari tekee taas amerikan crestistä juuri tämän rodun sen geenikartan ollessa seuraava:

rr MM LL RxRx StSt (tai Stst) ssss

Jälleen amerikan crest on resessiivinen ominaisuus, joten sitä voi myös kantaa. Jos yhdistää amerikan crestin ja normaalin sileäkarvaisen, voi kuitenkin ilmiasussa olla joitakin valkoisia karvoja. Silloin kuitenkaan marsu ei virallisesti ole amerikan crest, sillä mikäli toinen vanhemmista ei kanna tuota geeniä, olisi sen esiintyminen puhdasrotuisena marsuna mahdotonta. Valkoisten karvojen läpitulo on melko voimakasta ja siksipä useinkin käy niin, että marsun ilmiasu on silti aivan selvästi amerikan crest, vaikkei toinen vanhemmista olekaan sen rotuinen. Parhaat yksilöt kuitenkin saa aikaan puhdasrotuisista amerikan cresteistä, joten jos haluaa rotua jalostaa, on syytä hankkia mahdollisimman puhdasrotuisia amerikan crestejä käyttöönsä aloituseläimiksi. Amerikan crestien gnetiikkaa ei vielä tunneta täydellisesti, joten geenin resessiivisyys on osittain vielä hämärän peitossa.