Hevoset

Hevosia meillä on tällä hetkellä kahdeksan. Ikävä kyllä hevosista se rakkain ja tärkein, Donna Susette jouduttiin lopettamaan pitkäaikaisen silmäsairauden murtamana 29.2.2008. Suseten paikkaa ei varmasti täysin korvaa ikinä kukaan, mutta onnekseni hyvää yritystä tekee etenkin kaksi omaa kasvattitammaani, Wallstreet Ravenna eli Nappi (synt. 8.8.2006i. Ravallo) ja sen puolisisko "Neppari" (synt. 28.5.2008, i. Fernet). Edellisten emätamma, "Neela" on ollut meillä jo kolmisen vuotta ja toki Neelastakin on tullut jo rakas. Uusimpia tuttavuuksia on 6-v latvialainen tamma, Indiana IV, jonka omistan yhdessä Krista Hakalan kanssa. Indy on kenties yksi herkimmistä ja kuumimmista hevosista, jolla ikinä olen ratsastanut. Aluksi se oli erittäin arka käsitellä ja ratsastaa, mutta nyt reilun puolen vuoden tuttavuuden jälkeen jo huomattavasti luottavaisempi. Toivo elää, että jonain päivänä se nähtäisiin vielä kouluradalla kanssani ja esteradalla Kristan kanssa. Aika näyttää.. Lisäksi omistan puolet FWB-tammasta, Koskenkukan Adelantesta eli Lantista. Toisen puolikkaan omistaa Päivi Sture. Lantti on syntynyt 2005 ja on juuri aloittanut ala-asteen ratsutusopetuksessa. Se on siemennetty Sternkönigillä, joten toivotaan, että myös ensi kesänä syntyisi yksi varsa! Heinäkuussa minulle tuli ratsutettavaksi hollantilainen 12-vuotias ruuna Otto, joka oli minulle jo vanha tuttavuus edellisen omistajan Terhin käydessä sillä tunneillani. Otto oli tarkoitus myydä, mutta koska kuvissa siltä löytyi vanha murtuma toisesta etujalasta, ei Terhi halunnut laittaa sitä "minne vain" ja näin ostin sen Terhiltä kohtuuhinnalla elokuussa. Myin Otosta puolet oppilaalleni Katjalle. Nyt toivotaan, että Oton jalka kestäisi vielä kunnossa pitkään, sillä Otto on erittäin hieno ja lahjakas hevonen, jolla sijoituimme heti ensimmäisessä kansallisessa koulustartissamme Takkulassa 31.8 helpossa A:0:ssa toiseksi! Otto on ehdottomasti tällä hetkellä ns. ykköshevonen, vaikka suokkirintamalla ratsutettavissa on kaikki aivan ihania pakkauksia. Oton kanssa kuitenkin pääsen pitämään yllä taitoja vaativien luokkien asioista ja ensi kaudella tähtäimessä onkin vaativa b ja loppukaudesta jopa vaativa A-luokat. Toinen uusimmista tuttavuuksista on 10-vuotias suomenhevosori Nakkula, jonka omistan myös yhdessä Päivi Sturen kanssa. Ja aivan uusimmaisena 17-vuotias tamma Vekun Tuuli eli Vaavi, joka on myös minun ja Päivin yhteinen hevonen. Marraskuun alussa aloitimme vuokraamaan 14 hevosen tallia Kirkkonummella yhdessä Päivin kanssa ja näin jatkossa ratsustu-, valmennus- ja tuntitoiminta laajenee ja hevostoiminnalle on tulossa pian omat kotisivut.

Ratsastuksen aloitin 9-vuotiaana Messilän ja Takkulan ratsastuskouluissa Lahdessa ja nopeasti hevoset täyttivät päiväni lähes täysin, vaikka vanhempani hieman rajoittivatkin tallilla käyntiä ja yrittivät kovasti muistuttaa musiikkiharrastusteni olemassaolosta. Kuitenkin sukuani ”uhmaten” päädyin loppujen lopuksi aikanaan lopettamaan konservatorio-opinnot ja keskityin ratsastukseen. Kilpailin junioriluokkia kansallisissa hevosella Eron ja myöhemmin siirryin kenttäratsastukseen kumppaninani hevonen nimeltä Rutzejok, eli ”Nikita”. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen vuonna 1995 ostin ensin ensimmäisen oman hevoseni, Donna Suseten, jonka pakkasin syksyllä traileriin ja lähdimme ylittämään merta kohti Ruotsia ja Skoonea.

Vietimme Flyingen liepeillä Sjöbo-nimisessä kylässä hieman vajaan vuoden opetellen Ruotsin hevoskulttuuria ja koulu- sekä esteratsastusta. Olin töissä ratsuttajana maalaistallilla, jossa kasvatettiin ratsuja ja kaksi tytöistä kilpaili Ruotsin mestaruustasolla esteillä, toinen poneilla, toinen nuorissa ratsastajissa. Lisäksi kävin itse valmennuksissa koulupuolella Fyingessä Suseten ja muutaman nuoren hevosen kanssa. Suomeen palattuani valmistuin myöhemmin Ypäjältä keväällä -98 I-tason ratsastuksenopettajaksi luokkani priimuksena yhdessä Tuomas Jauhiaisen kanssa. Sen jälkeen ostin osakkuuden Eriksnäsin ratsastuskoulusta ja opetin sekä ratsastin päätyönäni kaksi vuotta. Tähän väliin osui vuosi 1999, joka oli omalta osaltani kilpailuissa menestyksen vuosi. Kilpailin useilla hevosilla, mm. Zeinija, GG Formidable, Ekvivalent, Sketch, Isku Inspira ja tietenkin Donna Susette koulua, esteitä ja kenttää seuratasosta kansallisiin saakka. Sinä vuonna saimme Suseten kanssa ensimmäiset sijoituksemme kansallisissa koulukilpailuissa ja sen lisäksi menestyimme niin hyvin aluetason kilpailuissa, että Susette oli paras kouluhevonen rankingpisteissä sinä vuonna. Itse tein historiaa voittamalla sekä koulu- että estealuerankingin samana vuonna. Samaa temppua ei ole kukaan tehnyt sitä ennen eikä sen jälkeen! Itse olen valmentautunut kouluratsastuksessa ensin Lahdessa asuessani Heikki Haapalan kursseilla, sittemmin Ivan Kizimovin ja varsinkin Marko Björsin opetuksessa. Estepuolella kävin Veikko Heikkilän ja Robert Pettersonin tunneilla. Sittemmin estepuoli on jäänyt lähes kokonaan sivuun, vaikka omistankin tällä hetkellä kunnon estehevosen, Neelan..

Sen jälkeen keskityin enemmänkin opettamaan yksityisratsukoita ja kiertelin ympäri Suomea valmentamassa. Tässä välissä olin jo kouluttautunut koulutuomariksi heti kun se oli mahdollista 24 vuotta täytettyäni. Nyttemmin olen jatkanut uraani tuomarina ja tällä hetkellä olen tuomari tasolla IIIK, eli arvostelen myös vaativat luokat. Koulutuomarointi on minulle erittäin tärkeä osa-alue ratsastuksessa ja haluan satsata siihen tulevaisuudessakin paljon ja kehittyä siinä eteenpäin yhä edelleen. Yhä vieläkin opetan yksityisratsukoita sen minkä aika antaa myöten. Samoin ratsutettavia hevosia on sen verran, että lähes joka päivä ratsastan vähintään yhden oppilaideni hevosista. Yksi menestyineimmistä valmennettavistani on Inari Hukkinen ponillaan El Bonjo. He saavuttivat kouluratsastuksessa ponien SM-kultaa vuonna 2006.

Hevosmäärä on ehtinyt muuttua ja elämäni aikana olen joutunut luopumaan muutamista omista hevosistani. Susette oli hevonen, joka tuli minulle vuonna 1995 ja oli minulla siis 29.2.2008 asti, jolloin se jouduttiin lopettamaan. Päivää suunniteltiin vain pari viikkoa etukäteen, sillä Susette alkoi mennä huonommaksi näkönsä kanssa ja alkoi kaatuilemaan ja alkoi olla vaarallinen sekä itselleen että muille. Suseten pikku hiljaa sokeutti sairaus nimeltä uveiitti, eli värikalvon tulehdus.. Suseten tarinan aion kertoa vielä tarkemmin, kunhan ehdin sen ajatuksella kirjoittaa. Joka tapauksessa Susette oli varmasti elämäni hevonen! Ei olisi uskonut, että kun sen viisivuotiaana raakileena ostin, pääsisimme vielä kilpailemaan vaativaa A:ta kansallisissa! Susette oli aina todella nopea oppimaan ja se oppi erityisesti laukassa tehtävät "temput" kuten sarjavaihdot ja piruetit todella helposti! Susette oli rodultaan koulukentillä hervemmin nähty knabstrupinhevonen. Sen säkäkorkeus on vain 155cm, mutta selkään se tuntuu paljon suuremmalta hevoselta, etenkin kun on rungoltaan niin leveä. Vuonna 1999 ostin Venäjältä 15-vuotiaan tamma Olympiadan, eli Ompun, joka valitettavasti ehti kuolla ähkyyn vain viisi viikkoa sen jälkeen, kun se tuli kotitallille Eriksnäsiin. Omppu oli ollut Moskovan Olympialaisissa varahevosena ja olisi ollut minulle hieno opetushevonen, mutta tämä valitettava menetys toi mutkia matkaan ja jouduin sanomaan Ompulle liian nopeasti näkemiin. Ompun jälkeen ostin puolikkaan kenttä SM:t voittaneesta tammasta Isku Inspira (Cezana). Isku oli aivan mahtava tuttavuus ja toiveena oli joskus saada siitä varsa. Varsahaaveet kuitenkin jäivät, sillä lopetettuani ratsastuskoulun pidon, en enää pystynyt pitämään montaa hevosta ja Merkku osti osuuteni Iskusta minulta pois. Isku on sittemmin valitettavasti jouduttu lopettamaan, mutta kunnia hänen muistolleen.

Vuonna 1999 ostin myös Rotschildiläisen 3-vuotiaan oriin Rubensin, jonka myin pois sen ollessa 4-vuotias. Rubensin kanssa oli hauska tutustua oman nuoren hevosen kouluttamiseen ja oli ihana nähdä sen edistyvän. Pitkään sitten minulla oli ainoastaan Susette, mutta kesällä 2005 varsakuumeen iskettyä oli ”pakko” ostaa toinen tamma, sillä yrityksistä huolimatta Susette ei tullut tiineeksi. Näin päädyin ostamaan Neelan, joka onneksi toisesta yrityksestä tiinehtyi ja nyt ensimmäinen oma varsa on siis kasvamassa toivottavasti tulevaisuuden kilpahevoseksi. Kantakirjasin Neelan syksyllä 05 toisella palkinnolla. Neela tuotiin Saksasta kesällä 2005, jonka jälkeen ostin sen pian maahantuonnin jälkeen. Sillä on ehtinyt olla Belgiassa muutama varsa ja sen lisäksi sillä on kilpailtu erittäin menestyksekkäästi esteitä 135cm-luokissa sekä Belgiassa että Saksassa. Neela on rodultaan belgialainen puoliverihevonen ja se on melko kookas (168cm) ja todellinen kuumakalle erityisesti hypätessä, mutta "virtaa" löytyy myös tasaisella. Koulupuolella Neelaa ei ole koulutettu kovin pitkälle, mutta sillä on melko hienot ja isot liikkeet. Ehdin startata sillä muutamia helppo B-koulukilpailuja kaudella 2007 ennen kuin jouduin lopettamaan ratsastuksen raskauteni takia. Mikäli Neela kuntoutuu Nepparin jälkeen hyvin, olisi tarkoitus kilpailla sillä vielä vähän kaudella 2009, jonka jälkeen se saa jäädä eläkkeelle kilpailuista. Kaudella 2007 Neela napsi ruusukkeita myös estepuolelta pilottinaan junioriratsastaja Christa Häkkinen. He kilpailivat aina 110cm asti, mutta sitten myös Neelan tiineys alkoi olla este sen suuremmille radoille.

Maaliskuussa 2008 Suseten poismenon jälkeen aloin miettimään uuden hevosen hankintaa Suseten tilalle ja muutamia kokeiltuamme päädyimme Indyyn. Indy on suuri kysymysmerkki, koska sillä on ollut hankaluuksia erilaisissa tilanteissa, kuten kengityksessä, vieraissa paikoissa ja klinikkakäynneillä yms ennen meille tuloa. Toistaiseksi kaikki on mennyt sen kanssa hyvin, vaikkkakin se on todellinen kuumakalle ja sen lisäksi erittäin herkkä, arka ja pelokas. Indy on syntynyt vuonna 2002, mutta ennen meille tuloaan se oli lähinnä seissyt yli vuoden pihatossa, joten koulutusvaihe on vielä vallan kesken. Indy on suuri (n. 175cm) ja näyttävä tamma, mutta helppo se ei missään nimessä ole ja kaikki asiat sen kanssa täytyy tehdä kuin hidastetussa filmissä. Jotenkin kuitenkin itselläni on siihen uskoa, sillä liikkeiltään koulupuolelle sillä olisi hyvinkin annettavaa, mikäli sen pää tulee ikinä kestämään kouluratoja ja esim. kouluaita"mörköjä". Saa nähdä..

Lisäksi huhtikuussa 2008 tuli tilaisuus hankkia vielä yksi tamma lisää tammalauman jatkoksi ja näin ostimme puoliksi Päivin kanssa Lantin. Lantin koulutus on aloitettu nyt lähinnä juoksutustyöskentelyllä, mutta syksyn aikana viimeistään olisi tarkoitus saada myös satula ja toivottavasti myös ratsastaja selkään. Lantti sai kesällä paljon kuljetusharjoittelua kodin ja Sammaliston välillä, sillä se astutettiin orilla Sternkönig. Kolmannella kerralla tärppäsi ja Lantti on nyt tiine Lantti on myös luonteeltaan melko herkkis. Lantin isä on Paco Rabanne ja emä esteradoilta tunnettu Lyyli. Lantin tulevaisuus näyttää, tuleeko siitä kouluratojen menijä, vaiko onko estepuoli enemmän sen (ja Päivin) heiniä :)

Vankkumattomana tammaihmisenä olen nyt kuitenkin siitä joutunut hieman lipsumaan, sillä elokuussa tosiaan tein kaupat Otosta, joka on aivan ihana ruuna (ruunaksi :) Oton kanssa olemme keränneet ruusukkeita melkoisen määrän heinäkuusta lähtien. Otto on voittanut kerran helpon b:n 67% tuloksella, kerran helpon a:n reilulla 62,5% ja ollut kerran toinen kansallisessa helpossa A:ssa. Lisäksi se on napsinut yhden kakkossijan, yhden neljännen sijan yms helposta A:sta. Otto on melko herkkä hevonen ratsastaa ja välillä saa olla todella kieli keskellä suuta sen kanssa etenkin radalla, jossa sen herkkyys vielä kasvaa moninkertaiseksi. Välillä se ei anna oikein vielä ratsastaa itseään kouluradalla ja sitä täytyy tässä talven aikana vielä parantaa. Otto on koulutustasoltaan vaativa b-a ja on ihana opetusmestari Suseten poismenon jälkeen. Huolena tietenkin on, kestääkö jalka vielä kilpailemista jatkossakin yhtä hyvin, mutta ainakin sitä hoidetaan kaikin mahdollisin keinoin. Erityisesti Back on Track on ollut aivan kullanarvoinen keksintö!

Kilpakentille palasin toden teolla heinäkuussa 2008. Aloitin kilpailemisen orilla Hilton Jäpä suoraan Kiuruveden kansallisista ja ehdittiin kiertää sen kanssa myös mm. Kajaanissa. "Sulo" jäi kesälomalle pienen kaviovaivan takia, mutta sen jälkeen palasimme yhdessä kisakentille aluetasolle ja Sulo onkin sijoittunut jokaisessa startissa tauon jälkeen. Sulo on 7-v ori Hiltosta ja tästä orista odotukset ovat todella korkealla! Uskon siitä tulevan yksi parhaista suomenoreista koulukentille ajan kanssa. Orin omistavat Susanna ja Janne Lehtonen. Sulon koti on Somerolla, mutta se on ollut minulla Nurmijärvellä ratsutettavana ja talvella siirtyy Kirkkonummelle syyskauden päättävän loman jälkeen. Ensi kaudella toivottavasti radoilla koulupuolella nähdään myös Lehtosten omistama tamma Supin Siro, jolla olen kilpaillut nyt kaksi starttia kahden viikon ratsutusajan jälkeen ja Siro voitti heti ensimmäisen koulustarttinsa Nurmijärven ratsastajien seurakisoissa yli 65% tuloksella. Siro on vasta 6-vuotias ja enemmän ehtinyt kokea jo estepuolella, mutta näin se näytti kaikille, että ainesta olisi myös koulupuolelle!

Elokuussa ratsutukseeni siirtyi aivan ihana suokkitamma Amanda Halm, eli "Manta". Mantan kanssa kilpakentillä aloitus tapahtui taas suoraan kansallisista noin kuuden ratsastuskerran jälkeen Ylistarosta, mutta sieltä saimme sen mitä haimme, eli kaksi yli 60% suoritusta suokki-SM:iä varten. Sm:t eivät kuitenkaan menneet ihan putkeen, sillä Manta ei vielä aivan toimi helpossa A:ssa nivelillä ja vei ratsastajaa koko laukkaosuuden ja oli aivan turhan innoissaan. Olisin kovasti halunnut näyttää seuraavan päivän lohdutusfinaalissa miten Manta parhaimmillaan menee, mutta jouduin jättämään ne väliin, sillä karsintapäivän iltana mittasin lähes 40 asteen kuumeen. Manta on kisannut myös muutamat aluekisat ja ensi vuonna meidät olisi tarkoitus nähdä taas myös kansallisissa uusin kujein.

Olen nähtävästi muuttunut pääasiassa suomenhevosratsastajaksi, sillä suokkien jatkoksi tuli vielä ori A.T Jesperi, jonka omistaa sponsorini Idän Ratsu. Jesperin on menestynyt aluetasolla tosi kivasti ja on saanut parhaimmillaan yli 64% tuloksen ollen kolmas Takkulassa 31.8. Jesperi on jo hieman vanhempi herra ja kilpailemme sen ehdoilla, mutta katsotaan mitä Jesperi on ensi kaudella valmis tekemään ja sen mukaan edetään. Jesperi on viihtynyt nyt kilpakentillä hyvin ja on selkeästi nauttinut siellä olostaan, joten Jesperi on selvästi tehnyt come-backin! Jesperikin on aivan ihana herrasmies, oikea ilo työskennellä tuollaisen orin kanssa!

Itse olen valmentautunut kesästä lähtien Sara Maattola-Lindholmin opissa ja sen lisäksi elokuussa olin Otolla ja Mantalla myös Christoph Hessin kurssilla. Pidän todella paljon Hessin tavasta opettaa samoin kuin siitä, miten hän pystyy ratsastamaan silmillään hevoset ja olen saanut hänen kursseistaan paljon irti sekä katsojana että hevosen selässä. Myös Sara on ollut todella hyvä apu. Lisäksi olemme tehneet jonkin verran yhteistyötä Ville Vaurion kanssa lähinnä suokkiorien ja Mantan kanssa. Kollegasta on suuri apu esim. kisapaikalla verkassa ja tätä yhteistyötä on tarkoitus jatkaa kauden 2009 kisoissa ja myös talvikauden aikana kotona.

Tässä Susette.

Neelasta löytyy hienoja kuvia täältä. Neela on esiintyy heti kahdessa ensimmäisessä kuvassa.

Ja täsä Lantti.