Marsujen hoito-ohje

Marsujen hoito ei ole äärimmäisen vaativaa, mutta siinä pitää olla huolellinen. Marsut vaativat ruokintaa ja huoolenpitoa mieluiten useamman kerran päivässä. Jotta marsu voisi hyvin, on sitä ruokittava oikein ja sen kanssa on seurusteltava. Marsut ovat laumaeläimiä, joten suosittelen niitä pidettäviksi aina vähintään pareittain. Kaksi naarasta tai kaksi nuoresta saakka ollutta urosta tulevat toimeen lähes poikkeuksetta. Myös vanhemman ja nuoren uroksen yhdistäminen onnistuu usein, mutta siihen on suhtauduttava pienellä varauksella.

Ruokinta

Marsujen päruoka on hyvälaatuinen kuiva heinä. Sitä tulee olla tarjolla aina raikkaan veden kanssa. Heinän lisäksi marsut rakastavat tuoreita vihanneksia, jotka tulee pestä hyvin. Vihanneksista erityisen sopivia marsuille ovat porkkana, punajuuri, lanttu, kaalit pieninä määrinä ja totuttaen, tomaatti (ei vihreät osat) ja esim. nauris ja salaatti (pieninä määrinä). Kurkku on marsujen ehdoton herkku, mutta koska se on ravintoarvoltaan melko köyhä, ei sitä kannata antaa marsuille kuin herkkupalana. Ehdottomasti kielettyjä ovat peruna, sipuli ja muut sipulikasvit. Hedelmistä erityisesti melonit, kiwi, omena, päärynä, ananas ja banaani maistuvat marsuille. Myös esim. appelsiinia voi antaa pieninä määrinä. Sitrushedelmien sopivuudesta on puhuttu paljon, enkä itsekään anna niitä kuin pienenä herkkupalana (ja lähinnä appelsiinia tai mandariineja tms, ei sitruunaa). Kesällä voi marsuille antaa ruohoa ja tuoreita heiniä, kunhan varmistaa ensin, että ne on kerätty saasteettomilta alueilta, eikä niihin ole päässyt esim. koirien ulosteita. Tuoreeseen ruohoon täytyy marsu keväällä totuttaa varoen, joten ei suuria määriä kerralla! Marsuilla on lisäksi hyvä olla jyväsekoitusta/pellettiä ruokakupissa tarjolla. Hyväksi havaittuja ovat mielestäni Altromin-pelletti sekä Racing Pony-hevosrehu. Myös Supa Guinea on maistunut marsuille hyvin. Ruokakauppojen valmiita sekoituksia kannattaa välttää, sillä niiden ravintoarvot eivät välttämättä ole aivan kohdallaan.

Marsujen elimistö ei tuota laisinkaan C-vitamiinia, joten sen riittävästä saannista ravinnossa on huolehdittava. Marsuille on hyvä lisätä juomaveteen C-vitamiinia, esim. jotain C-poretablettia tai suoraan ascorbiinitippoja. C-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini, joten se ei varastoidu elimistöön. Sen liiallisesta annostuksesta ei ole haittaa, ellei marsu reagoi vatsan löystymisellä. Vesi on syytä vaihtaa päivittäin, sillä C-vitamiini haihtuu valon vaikutuksesta myös pullosta.

Käsittely

Marsuja tulisi käsitellä varoen ja huolehtia etteivät ne missään tapauksessa pääse putoamaan! Marsut ovat kokoonsa nähden melko kömpelöitä ja raskaita, ja putoamisella voi olla erittäin kohtalokkaat seuraukset! Marsut pitävät silittelystä ja rapsutuksesta esim. leuan alta. Aluksi uuteen kotiin tullessaan marsu voi olla hyvinkin pelokas, mutta usein muutamassa viikossa marsu kesyyntyy, mikäli sitä käsitellään riittävästi. Marsuilla on erittäin hyvä kuulo, joten kovia ääniä on syytä varoa marsuja käsitellessä, sillä ne saattavat pelästyä ja hypätä ja samalla esim. tipahtaa käsittelijältään.

Häkki

Marsut tarvitsevat häkin, jossa asustaa. Sen ei tarvitse olla tehdasvalmisteinen häkki, vaan sellaisen voi rakentaa itsekin. Kuivikkeena voi käyttää joko purua, mörttiröpöä tai turvetta. Häkki tulisi siivota noin kaksi kertaa viikossa. Häkissä olisi hyvä olla mökki tai esim. reunoihin ripustettu pyyheliina, jonka alla marsu tuntee olonsa turvalliseksi. Kun marsu on riittävän kesyyntynyt, uskaltaa se käyskennellä mökkinsä ulkopuolella, vaikka häkin ympärillä tapahtuukin liikettä. Mökissään jatkuvasti pelokkaana kyyhöttävä marsu tarvitsee lisää käsittelyä, jotta ympäristön äänet eivät sitä enää järkyttäisi. Lisäksi häkissä tulee olla juomapuollo, ruokakuppi ainakin jyville ja mahdollisesti heinähäkki.

Marsut ovat laumaeläimiä ja tarvitsevat aina kaverin. Itse en pidä koskaan marsuja yksin, vaan ne asuvat aina pareittain tai suuremmissa laumoissa. On täysin harhaluulo, etteivät urokset tulisi toimeen keskenään. Myös urokset asuvat meillä laumoissa toisten urosten kanssa silloin, kun ovat lomalla astumisilta. Täysikasvuinen ja jo astunutkin uros hyväksyy lähes aina esim. nuoren, luovutusikäisen uroksen tai uroksia kaverikseen. Urokset ovat myös ystävystyessään usein kuin paita ja peppu ja jakavat kaiken aivan eri tavoin kuin kaksi naarasta. Kahden täysikasvuisen uroksen yhdistäminen voi kuitenkin olla haastavaa, mutta joskus sekin voi onnistua. Myös todella usein kaksi tai useampi täysikasvuinen naaras tappelevat keskenään, mikäli eivät tunne toisiaan entuudestaan. Uroset ovat käsitellessä usein naaraita rauhallisempia ja koska lähes kaikki (myös esim. värivirheelliset) naaraat pysyvät jalostuskäytössä, myyn lemmikkipareiksi vain uroksia. Pariskunta voi sisältää kaksi samanikäistä urosta tai toisen vanhemman ja toisen nuoremman uroksen. Tällaisia pareja on luotani lähtenyt lemmikkikoteihin n. 50 ja vain yhdessä on tullut tappeluja ja silloinkin laumaan tuli uusia jäseniä. Muutoin kaikki poikaparit ovat elelleet tyytyväisinä yhdessä. Toivoisin, että lemmikkikotiin marsuja hankkiessa otettaisiin tarkemmin selvää siitä, millaiset marsut tulevat hyvin toimeen keskenään, sillä lemmikkinä pojat ovat usein hivenen hankalia naaraita huomattavasti miellyttävämpi ja rauhallisempia (tietenkin poikkeuksia löytyy molemmista sukupuolista). Myös mahdollisesti kumppanin kuollessa voi urokselle hankkia uuden, nuoren uroksen kaveriksi. Sama pätee usein myös naaraisiin, jotka myöskin hyväksyvät helpommin nuoren naaraan, kuin täysikasvuisen naaraan uudeksi kumppanikseen.