Marsujen lisääntyminen

Marsujen kasvattaminen ei ole aivan yksinkertaista, sillä sekä tiineys että erityisesti synnytys ovat marsuille raskaita ja riskialttiita. Siksi on syytä perehtyä huolellisesti tiineyteen ja sen mahdollisesti mukanaantuomiin ongelmiin jo ennen kuin suunnittelee teettävänsä marsunaaraalla poikasia. Marsu kantaa poikkeuksellisesti muihin jyrsijöihin nähden erittäin pitkän ajan poikasiaan, 63-72 päivää ja poikaset syntyvätkin "valmiina", eli niillä on silmät auki, karvapeite ja ne pystyvät liikkumaan ensimmäisistä minuuteista lähtien. Tämä rasittaa marsunaarasta erityisen paljon, joten ei ole suotavaa teettä naaraalla poikasia liian usein, eikä siis liian lyhyellä aikavälillä peräkkäin.

Naaras ja astutus

Naaraan ikä täytyy myöskin huomioida tarkasti astuttaessa naarasta. Olisi hyvä, että naaras saisi ensimmäiset poikasensa ennen kuin se täyttää vuoden. Tämä siksi, että naarailla lantion luut saattavat luutua kiinni, mikä estää myöhemmin synnyttämisen ja marsunaaras voi menehtyä, ellei sille tehdä sektiota (joka on aina raskas operaatio noin pienelle eläimelle, eikä siksi suositeltavaa kuin hätätilanteessa). Itse olen sitä mieltä, ettei naarasta ole myöskään syytä astuttaa ennen kuin se täyttää vähintään 5 kuukautta, mieluiten 6. Yleensä astutan omat naaraani ensimmäisen kerran 6-7kk ikäisenä. Koska tiineysaika, synnytys ja imetys vie tosiaan marsuilta massaa ja paljon energiaa, pidän yleensä vähintään 4 kuukauden tauon ennen kuin astutan naaraan uudelleen. Jokainen naaras on kuitenkin aivan yksilöllinen, joten tarkkaa aikarajaa peräkkäisten poikasten teettämiselle ei voi suoraan sanoa.

Lisäksi naaraan palautumiseen vaikuttaa myös mm. poikueen koko, sillä jos poikasia on vain yksi, rasittaa se tietenkin naarasta huomattavasti vähemmän kuin suuri, esim. 4 poikasen poikue. Lisäksi astutusten suunnittelussa on hyvä huomioida myös hieman vuodenaikoja. Pimeimpään aikaan ei välttämättä tiinehtyminen onnistu yhtä helposti kuin keväästä alkusyksyyn. Kesällä tuore heinä on aivan oivallinen lisä marsun ruokavalioon, joten moni kasvattaja onkin sitä mieltä, että naaraiden synnytyksissä on vähiten ongelmia juuri kesäisin. Itse en ole huomannut sen kummempia ongelmia tiineyksissä tai synnytyksissä talvellakaan, mutta yritän silti välttää vauvomisten osumista kaikista pimeimpiin kuukausiin, eli marras-joulukuuhun. Pimeinä vuodenaikoina on syytä huolehtia erityisellä huolellisuudella marsujen vitamiineista sekä tuoreruoan laadusta, mutta näistä myöhemmin lisää. Olen huomannut, että pimeimpinä kuukausina tiinehtyminen ei välttämättä ole yhtä helppoa kuin vuoden valoisimpina aikoina, enkä tiedä keinoja millä tiinehtyvyyttä voisi "keinotekoisesti" parantaa. Mutta toisaalta mieluummin odottelenkin poikasia sitten syntyväksi vasta kun valoakin olisi jo vähän enemmän.

Tiinehtyvyyteen voi vaikuttaa myös marsun ikä. Iäkkäämmät marsurouvat eivät välttämättä tule niin helposti tiineeksi kuin nuoremmat naaraat. Normaalisti marsuilla on kiima noin 14 vuorokauden välein. Kiima osuu yleensä iltaan ja monesti sen voi huomatakin, sillä lähellä olevat urokset saattavat muuttua huomattavasti "kiihkeämmiksi" ja haluakkaimmiksi naaraan hajuja kohden. Itse pidän naaraan ja uroksen yhdessä asumassa ja aika harvoin pääsen näkemään varsinaista astutustilannetta. Mikäli urosta haluaa käyttää ainoastaan astutukseen siten, että se asuu toisaalla tai toisessa häkissä, voi marsunaaraan kiiman todeta lähinä sillä, että se antaa uroksen astua itsensä vain silloin kun sillä on kiima. Muulloin uros saa yleensä naaraalta kiukkuista nurinaa ja mahdollisesti jopa hampaasta.

Helpoiten mielestäni kuitenkin kaikki sujuu, mikäli marsupariskunta saa asustella yhdessä ja hoidella asiat silloin kun "parhaakseen katsovat". Yleensä pidän mieluiten yhdellä uroksella kahta naarasta, sillä sitten kun uroksen on aika ennen synnytystä muuttaa pois yhteisestä asunnosta, ei naaras jää yksin, vaan naarailla on seuraa toisistaan. Toinen vaihtoehto on laittaa naaraan seuraksi toinen nuorempi naaras. Naaraan tekee nimittäin hyvää liikkua loppuun saakka edes jonkin verran ja kaikenlaista stressiä olisi syytä välttää (mitä yksijääminen voisi esim. aiheuttaa).

Tiineys ja ruokinta

Tiineydenajan ruokinnan kanssa on oltava huolellinen ja tarkka ja ennen kaikke marsunaaraan on saatava RIITTÄVÄSTI ruokaa! Laadukas heinä on kaiken perusta, mutta mielestäni naaraan on ehdottomasti saatava joka päivä tuoretta ruokaa, mieluiten muutaman kerran päivässä. Vitamiinien ja mineraalien saanti on erittäin tärkeää ja mielestäni ruokavaliolla on erittäin tärkeä osuus tiineydenajan naaraan hyvinvoinnissa. Itse ruokin marsuni useita kertoja päivässä, kaksi kertaa heinällä ja 2-4 kertaa tuoreruoalla ja täytän jvyäkupit kerran päivässä tai ainakin joka toinen päivä. Muutoin ruokinta on lähes samanlaista kuin muillakin marsuillani, mutta tiineenä olevat naaraat saattavat saada hiukan suurempia annoksia tuoreruokaa. Erona tiineiden ruokintaan muihin nähden on se, että ne saavat Altromin-kasvatuspellettiä jatkuvasti. Kesällä 2006 oli naaraillani joitakin tiineysongelmia ja olen päätellyt osaltaan niiden johtuneen siitä, etteivät naaraat kesällä syöneet Altrominia. Aiemmin söivät, eikä ongelmia ollut ja jälleen syksyllä, kun lisäsin Altrominin naaraiden ruokavalioon, ongelmat katosivat. Enää ei pellettimerkkiä tiineiden naaraiden kohdalla vaihdeta, sillä Altromin on selvästi ollut toimivin tiineille. Naaraat saavat vielä lisäksi vitamiinilisiä juomaveteen, mutta niistä alla lisää tarkemmin.

Jyväsekoituksista ainakin Altromin-pelletti on paljon tutkittu ja ainakin itse olen sen huomannut hyvin maistuvaksi, mutta sen kasvatus-pelletti, jota tiineet syövät, on turhan vahvaa ja lihottavaa täysikasvuisille. Tiineille ja kasvaville se on kuitenkin erinomainen pelletti. Käytän omilla marsuillani lisäksi poneille tarkoitettua Racing Ponya, jossa on lisättynä myös C-vitamiinia. Se maistuu myös hyvin marsuille ja on hinnaltaan vain noin yksi viidesosa Altrominista. Myös hevosten Racing Prix on hieman tuhdimpana pellettinä Ponyyn nähden käytössä talvisin. Näiden lisäksi syötän marsuilleni kaupan kaurahiutaleita, joissa on mm. magnesiumia, jota pidän erittäin tärkeänä lisänä naaraille.

Edellisten lisäksi lisään kaikille marsuilleni juomaveteen C-vitamiinia ja multivitaa, jossa on tosiaan kaikkia vitamiineja ja mm. kalsiumia. Tiineille naaraille lisään lisäksi magnesiumia ja kalsiumia ja raskauden puolivälin jälkeen lisäksi glukoosia juomaveteen. Lisämagnesiumin käyttö on syytä aloittaa pikku hiljaa, sillä marsujen vatsat voivat mennä sekaisin liian suuresta annoksesta. Magnesium on vesiloiukoinen, joten sitä ei jää kerääntymään marsujen kroppaan ja siten liika-annostuksen vaaraa ei ole (sama tilanne kuin C-vitamiinin kanssa). Magnesium ravintolisänä on mielestäni aivan ehdoton, sillä marsut ovat erittäin alttiita raskausmyrkytykselle ja magnesium on omien kokemuksieni mukaan vähentänyt suuresti raskausmyrkytysten määrää marsulassani. Käsittelen raskausmyrkytystä tarkemmin ongelmien yhteydessä. Magnesium parantaa glukoosin imeytymistä ja saattaa jo itsessään auttaa ehkäisemään raskausmyrkytystä, mutta mielestäni tärkeä lisä varsinkin loppuajan tiineydelle ja myös vielä päiviä synnytyksen jälkeen, on juuri glukoosi, jonka puutteesta raskausmyrkytys johtuu. Apteekista saa ilman reseptiä valmistetta nimeltä Nutrisal Plus. Se on elämille tarkoitettu glukoosilisä, jota lisään juomaveteen noin puolesta välistä tiineyttä lähtien. Lopuksi käytän kohtuullisen suuriakin annoksia juuri ennen synnytystä, sillä tietenkin suuri osa juomavedestä menee hukkaan, jos sen vaihtaa päivittäin ja haluan kuitenkin varmistua siitä, että naaras riittävästi veden mukana näitä tärkeitä ravintolisiä.

Tiineys ja naaras

Naaraan huomaa usein olevan tiine viimeistään tiineyden puolessa välissä jo ihan silmämääräisesti. Naaraan vatsaan alkaa muodostua "kumpuja" ja vatsanahka on selvästi venynyt ja vatsa jo kasvanut. Naaraan painoa voi myös tarkkailla, sillä tiineyden aikana paino nousee jatkuvasti. Itse tunnustelen lisäksi naaraan lantion luita. Marsua ei tarvitse välttämättä edes nostaa häkistään tätä operaatiota varten, vaan mikäli marsu pysyy paikallaan, voi tutkimuksen tehdä sen ollessa häkissäänkin. Itse kokeilen etusormellani etusormi alaspäin poikkisuorassa linjassa hieman rasvarauhasta alempaa marsun lantion luita. Toisin sanoen, etusormi suoraan häkin pohjaa kohti ja kiinni marsun takapuolessa, niin sieltä löytyy. Ei-tiineellä marsulla luut ovat lujasti kiinni ja joku aika sitten synnyttäneellä mahdollisesti hieman auki, mutta sulkeutuvat muutaman viikon kuluessa synnytyksestä. Kun synnytys alkaa olla lähellä, luut saattavat olla auki jopa kahden sormen leveyden verran. Luut aukenevat pikku hiljaa, mutta erityisen voimakkaasti muutaman viimeisen viikon aikana ennen synnytystä.

On mahdollista myös tunnustella varovasti poikasia naaraan vatsasta. Suosittelen kuitenkin, että joku kokeneempi ensin näyttää tunnustelutavan, jottei tunnustellessa saa aikaan vaurioita poikasissa tai naaraassa. Mikäli marsupariskunta asuvat yhdessä, on syytä tarkkailla lantion luita, jotta osaa ottaa uroksen riittävän aikaisessa vaiheessa asumaan toisaalle. Muutoin uros astuu naaraan poikaskiimasta uudellen ja se rasittaa naarasta turhan paljon. Usein itse tiineys ei vielä vie naaraalta massaa pois, mutta imetys on naaraalle raskasta aikaa, etenkin jos poikasia on useampi kuin kaksi. Jos naaras on samaan aikaan uudestaan tiine, on rasitus turhan voimakasta.

Tiineen naaraan tulisi liikkua myös tiineenä ollessaan. Loppuaikana ongelmaksi voi muodostua se, ettei tiineenä olevaa naarasta tulisi viimeisillään turhaan nostella, jottei satuttaisi sitä tai vahingoittaisi poikasia vatsassa. Liikunta kuitenkin pitää naaraan kunnon yllä rasittavaa synnytystä ja imetystä ajatellen ja siksi olisi hyvä, jos naaras saisi asua suuressa häkissä tai juosta vapaana ainakin silloin tällöin. Jos ei ole varma, osaako nostaa tiinettä naarasta sitä vahingoittamatta viimeisinä viikkoina, kannattaa käyttää sen nostamiseen ja siirtämiseen esim. pientä laatikkoa, johon naaraan houkuttelee.

Naaraalla on myös hyvä olla seuraa, jotta se liikkuisi enemmän, eikä vain kököttäisi paikallaan yksinäisenä. Siksi itse suosin kahden naaraan astuttamista samalla uroksella tai sitten nuoren seuralaisen liittämistä tiineen naaraan seuraksi.

Vaikka naarasta ei tulisi nostella tarpeettomasti, on syytä tarkkailla sitä päivittäin. Mikäli naaraan tila heikkenee esim. raskausmyrkytyksen johdosta, menee se nopeasti huonoksi ja voi kuolla alle vuorokaudessakin. On syytä tarkastaa, että naaras syö ja juo, sen silmät ja turkki ovat kiiltävät ja että se on pirteä ja normaaliin tapaan eloisa. Toki juuri ennen synnytystä naaras voi vetäytyä pesäkoppiin ja saattaa haluta olla rauhassa, eikä sitä silloin tulisi häiritä. Jos naaras on kuitenkin päivän aikana syönyt hyvin, ei ole todennäköisesti syytä huoleen. Jokainen kuitenkin tuntee oman naaraansa parhaiten ja osaa tarkkailla juuri sen hyvinvointia myös tiineyden lopulla.

Synnytyskertomuksia

Yleensä tiineydet sujuvat ongelmitta ja hyvin, eikä synnytyksiä pääse useinkaan todistamaan, sillä useimmiten naaraat synnyttävät öisin. Siksi useimmat kertomukset kertovatkin ongelmatilanteista, jolloin kaikki ei menekään kuin itsestään ja loppu ole onnellinen. Näistä ikävistäkin kokemuksista on kuitenkin toivottavasti muille marsunaaraille hyötyä, joten koetan kirjoittaa ongelmatilanteistakin teille muille luettavaksi kertomukset.

30.05.2006 klo. 22.10

Tulimme juuri HauMausta kotiin ja onneksi marsunaaras on pelastettu ja tilanne näyttää ihan hyvältä, sillä naaras syö ja jälkeisetkin tuli jo ulos.

Mutta voin kertoa alusta saakka, mitä kävi. Olin lähdössä viiden jälkeen koirien kanssa tallille, kun juuri jo kengät jalassa huomasin, että enkkucrestnaaraani Wallstreet's ÖppöPöppö juoksi mökkiinsä heinäkasan luota nenäni edestä ja sen takapuolesta roikkui pikkumarsun takajalat. Siinä vaiheessa heti jo varoituskellot soivat, sillä marsunpoikanen oli tosiaan selvästi väärin päin. Kalvopussi oli jo revennyt, sillä jalat roikkuivat ulkona jo ilman mitään pusseja tms. Naaras yritti jatkaa poikasen synnytystä, mutta mitään ei näyttänyt tapahtuvan.

Kokeilin ensin kevyesti, tulisiko poikanen supistusten mukana ulos, mutta ei tuntunut siltä. Odotin seuraavaa supistussarjaa ja sitten sainkin poikasen ulos melko helpostikin naaraan omalla avulla. Kuitenkin poikanen oli ehtinyt jo kuolla, ja siinä vaiheessa tietty suututti itseäni, kun en sitten kuitenkin ollut toiminut sen kanssa nopeammin. Sitä silti hieman arkailee ryhtymistä kätilön hommiin, ettei sitten tee kuitenkin jotain väärin.. Supistukset jatkuivat ja annoin naaraan olla rauhassa ja kävin välissä koirien kanssa ulkona. Reilun puolen tunnin päästä tämän kuolleen poikasen ulostulosta ei ollut tapahtunut yhtään mitään. Naaras supisteli ja yritti ponnistaa, mutta ilman tulosta. Lopulta näkyi kalvopussia noin sentin verran, mutta kokeilin, niin pussissa ei tuntunut poikasta siinä osassa, vaan pelkkää ilmaa. Loppujen lopuksi kalvopussi meni rikki naaraan istuessa sen päälle ja siinä vaiheessa sitten iski jo kunnon paniikki.

Soitin ekk:lle, mutta siellä ei ollut ketään marsulääkäriä enää paikalla ja käskivät soittaa MeVetiin. En saanut sieltä ketään vastaamaan ja lähes puolen tunnin jonottamisen jälkeen pakkasin marsun autoon ja lähdin puhelimeen jonottaen ajamaan kohti eläinlääkäriä. Puolessa välissä matkaa sieltä sitten vastattiin, mutta ei sinnekään huolineet, vaan käskivät soittaa takaisin ekk:lle. Muistin, että Herttoniemessä on myös päivystys, mutta sielläkään ei ehditty ottaa tätä vastaan, vaikka marsulääkäri olikin paikalla, mutta kuulemma juuri tänään sinne otettiin vain etukäteen ajan varanneita asiakkaita. Sitten multa pääsi jo itku puhelimeen: ei voi olla niin, ettei pääse minnekään ja saa apua marsulle! Sieltä sitten käskivät kokeilla HauMauta ja onneksi kello ei vielä ollut yli kahdeksaa, sillä hienoisen suostuttelun jälkeen sain heidät vielä ottamaan meidän sinne. Ja onneksi vielä Pilvi Lassila sattui olemaan paikalla.

Päästiin sisään samantien, eikä naaras ollut siis saanut siinä vaiheessa jo yli kahteen tuntiin mitään aikaiseksi, mutta onneksi yhä supisteli. Pilvi sai melkoisen työn jälkeen seuraavan poikasen vedettyä pois, mutta kuten arvata saattaa, oli se jo kuollut. Sen jälkeen naaras sai hetken hengähtää omassa boxissaan ja kävin itse vessassa ja jo sillä välin oli tullut kolmaskin poikanen ihan omin avuin. Mutta valitettavasti sekin oli kuollut. Sitä yritettiin elvyttää, mutta turhaan. Naaras kuitenkin alkoi pian jo syömään ja sai vielä nestettä nahan alle, oksitoniinia tyhjentämään kohdun, B-vitamiinia ja antibioottia nahan alle ja nyt vaan toivotaan parasta. Onneksi se on jo kotonakin syönyt, tosin on selvästi väsynyt. Yön aikana näkee nyt, miten tilanne etenee. Raskausmyrkytyksen oireita sillä ei missään vaiheessa ole ollut, vaan se itse asiassa söi vielä samaan aikaan, kun ensimmäisen poikasen jalat näkyi jo ulkona. Kuitenkin ensimmäisen poikasen väärinpäin tuleminen nähtävästi aiheutti ensin sen kuoleman ja lopun synnytyksen vaikeudet ja sitä kautta muidenkin poikasten kuolemat.

Onni onnettomuudessa oli se, että naaras synnytti tuollaiseen aikaan, että näin sen. Jos sama olisi tapahtunut keskellä yötä, tuskin minulla olisi enää tätä naarasta aamulla ollut. Pääasia on nyt, että naaras itse selviäisi tilanteesta ja saisin pitää sen vielä pitkään! Homma kustansi reilut 70 euroa, mikä on mielestäni pieni hinta siitä, että sain autettua naarasta. Pilvi osasi hommansa kyllä todella loistavasti ja HauMau jäi mieleen erittäin positiivisena paikkana. Seuraavaksi taidan marsuasioissa soittaa automaattisesti sinne, jos nimittin Pilvi sattuu olemaan paikalla, niin hän ainakin todellakin tietää marsuista paljon! En vaan itse tiennyt hänen olevan juuri HauMaussa töissä. Onneksi olen hyvin vähän joutunut käyttämään akuuttitilanteissa eläinlääkäreitä viime aikoina.

Mutta näin nämä nyt vain menevät. Mulla oli välissä reilu 20 synnytystä ja tiineyttä ilman ongelmia ja nyt viikon sisään ongelmia on ollut kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla menetin koko naaraan ja nytkään tilanne ei vielä ole kokonaisuudessaan ohi. Mielessä kävi, voisiko uroksessa olla jotain vikaa, sillä molemmat em. naaraista oli astutettu samalla uroksella. En ole aiemmin käyttänyt urosta, enkä tiedä onko kasvattajakaan. Tosin tällä kertaa oli ainakin ihan selvä syy epäonnistumiseen väärinpäin olevassa poikasessa, mutta menettämäni naaraan tilanne jäi auki, sillä se oli menehtynyt yön aikana ilman näkyvää syytä ja synnytykseenkin oli mielestäni lantion luiden mukaan aikaa ainakin 2 viikkoa.

31.05.2006

Naaras selvisi yön yli ja oli aamulla jo melko pirteäkin. Ruoka kelpaa jo ihan hyvin ja jos vielä tämä päivä selvitään kunnialla, uskallan jo toivoa, että naaras selviää tilanteesta.